Mupe-alkuopetus

Musiikin perusteiden alkuopetuksella viitataan tässä iältään musiikkileikkikoulun ja varsinaisen mupe-opetuksen väliin jäävien lasten eli n. 6-9 -vuotiaiden tavoitteelliseen mupe-opetukseen. Mupe-alkuopetusta voi tarjota lapsille muskarin jälkeen tai ilman muskaritaustaa. Se sopii yhtä lailla lapsille, jotka ovat jo aloittaneet soittoharrastuksensa sekä niille, joiden soitinvalinta on vielä täsmentymättä.

Mupe-alkuopetuksen opetusideoissa korostuvat musiikillisten ilmiöiden tutkiminen sinänsä sekä näiden ilmiöiden ja niiden nimeämisen (esim. rytmi- ja sävelnimet) välisen yhteyden harjoittelu. Mupe-alkuopetuksessa tapahtuva ilmiön ja sen nimeämisen välisen sillan rakentaminen luo vankan pohjan myöhemmin, varsinaisilla mupe-tunneilla tapahtuvalle ilmiöiden merkitsemisen ja lukemisen, ts. kirjallisten taitojen harjoittelulle. 

Alla esitetään osin jo Työtapoja-sivulta tuttuja opetusideoita, joita olen tarvittaessa muokannut erityisesti mupe-alkuopetukseen sopiviksi. Kerään joukkoon uusia opetusideoita mupe-alkuopetusta toteuttavilta opettajilta - tervetuloa osallistumaan! (kts. Yhteystiedot)



A.   Rytmi, perussyke, metri, muoto

1. Perussyke ja sanarytmi
Lauletaan tuttua laulua ja kävellään samalla perussykkeen tahdissa. Kun tämä sujuu, voidaan lisätä sanarytmin taputus. Tutkitaan yhdessä, lasketaanko kahteen vai kolmeen (tahtilaji).
Aiheet: rytmi, metri, perussyke, tahtilaji 

2. Rytmikaiku 
Opettaja taputtaa rytmin, lukee sen "papattaen" tai laulaa katkelman melodiasta ilman rytminimiä. Ryhmä toistaa rytmin sellaisenaan. Seuraava askel: opettaja taputtaa/lukee/ laulaa ja ryhmä tai yksi oppilaista vastaa rytminimiä käyttäen. Perusykkeenä käytettävä aika-arvo kerrotaan alkuun.
Aiheet: muistin harjoittaminen, kuullun rytmin nimeäminen rytminimin, perussyke

3. Tahtijuna ja rytmikortit
Laulun sanarytmi taputetaan samalla kun laulu lauletaan. Etsitään rytminimet ja lauletaan laulu uudelleen käyttäen rytminimiä sanojen tilalla. Oppilaat etsivät sopivat rytmikortit ja laittavat ne tahtijunaan (tai pöydälle) järjestykseen.
Aiheet: kuullun rytmin nimeäminen rytminimin, rytmin merkitseminen, rytmikuviot. Välineet: 3. Rytmikortit (ja 6. Tahtijuna)

4. Rytmipulina (Malin Jaakkola)
Sovitaan tehtävässä käytettävä tahtiosoitus. Jokainen oppilas/ pari kirjoittaa rytmikorteilla niin monta tahtia kuin annetussa ajassa ehtii. Oppilaat valitsevat kirjoittamistaan tahdeista mieleisensä/ viimeisen ja lukee sen ääneen ryhmälle.
Aiheet: rytmin lukeminen ja kirjoittaminen, rytmikuviot. Välineet: 3. Rytmikortit

5. Rytmisävellys korteilla
Oppilaat saavat yksin tai pareittain keksiä ja kirjoittaa lyhyen rytmisävellyksen rytmikorteilla joko pöydälle tai tahtijunaan. Ryhmä kiertää pöydältä toiselle ja jokainen rytmisävellys luetaan rytminimiä käyttäen.
Aiheet: kuullun rytmin nimeäminen rytminimin, rytmin merkitseminen, rytmikuviot. Välineet: 3. Rytmikortit (ja 6.Tahtijuna)

6. Kävellään tahtien sisällä (ulkoleikki)
Tyhjät tahdit piirretään ulos asvalttiliiduilla tutun laulun tahtimäärän mukaan. Mietitään ja merkitään tahtiosoitus paikoilleen. Jokaiseen tahtiin piirretään myös perussyke pampuloina tahtien alareunaan. Kävellään tutun laulun perussyke sovitussa tempossa alusta loppuun. Samalla voidaan rytmi lausua tai laulaa rytminimillä. Ne oppilaat, jotka eivät mahdu kävelemään, voivat myös laulaa sanoilla tai solfanimiä käyttäen ja taputtaa laulun rytmiä tai perussykettä. Vaihtoehtoisesti tahdeissa voidaankin kävellä laulun rytmiä.
Ainakin ulkona tahdeissa mahtuu liikkumaan useampi rinnakkain. Sisätiloissa leikin voi yrittää toteuttaa kevyellä muovimatolla esim. pitkällä käytävällä.
Aiheet: perussyke, rytmi, metri, muoto. Välineet: Asvalttiliidut (tai kevyt muovimatto)

7. Laulurinkula (Heidi Jakkula)
Laulurinkulan parissa voi ohjata lapsia terveeseen äänenkäyttöön, hahmotella laulun muotoa ja tarinan etenemistä sekä mm. harjoittaa perussykettä, agogiikkaa ja dynamiikkaa. Se on myös mainio tutustumisen ja ryhmäyttämisen apuväline. Esimerkkilauluna käytämme Mikko Perkoilan laulua "Pieni juna iloinen". Laulun sanojen säkeet kursiivilla, ohje perässä suluissa. Aluksi yksi lapsi asettuu piirin keskelle ja muut tarttuvat laulurinkulaan toisella kädellään.

Pieni juna iloinen, punavalkoraitainen kiitää halki peltojen (lauletaan, kävellään piirissä toisella kädellä rinkulasta kiinni pitäen, jalkoihin perussyke)

kuka tuolla odottaa asemalla seuraavalla (tartutaan molemmin käsin rinkulaan, astutaan askelia taaksepäin piirin keskustasta poispäin, rinkulaa isommaksi venyttäen) 

varmaan kyytiin haluaa (kävellään kohti piirin keskustaa. Lauletaan keskellä piiriä olevan kyytiin pyrkijän nimi sovitulla tavalla ja poimitaan hänet junaan. Vaihdetaan uusi matkustaja keskelle.) 

mukaan vaan, päästään matkaa jatkamaan (matka jatkuu, aloitetaan uusi säkeistö samoin sanoin. Lauletaan yhtä monta säkeistöä kuin on osallistujiakin, ja joka säkeistön päätteeksi vaihdetaan keskelle uusi matkustaja - näin jokainen pääsee keskelle vuorollaan.) 

Toisen säkeen nousevaa melodiakulkua tukevat kehon kävely- ja nojaamisliike ulospäin, ne aktivoivat kehoa äänenkäytölle edullisella tavalla samoin kuin kolmannen säkeen laskeva melodiakulku ja kehon liikkeet sisäänpäin. Säkeistöihin saadaan vaihtelua esim. niin, että uusi matkustaja nimeää junan vaikkapa tavarajunaksi tai pikajunaksi. Tavarajunan kulkua voi ilmentää raskain askelin (puolinuotteja jaloissa), kiihdyttäen vauhtia vähitellen, pikajunan kipittämällä (kahdeksasosia jaloissa). Junatyypin ääntä voi ilmentää dynaamiikalla (p, f, cresc. jne.). 
Aiheet: ryhmäyttäminen, äänenkäytön ohjaaminen, perussyke, muoto, agogiikka, dynamiikka
Välineet: Laulurinkula (Heidi Jakkula)

B. Sävelpaikka

8. Matala ja korkea kuuntelutehtävänä
Lauletaan, soitetaan, vihelletään tai kuunnellaan tuttua laulua eri rekistereissä. Oppilaat näyttävät rekisterin sovituilla merkeillä, esim. pää, olkapäät, vyötärö. Aiheet: korkean ja matalan, melodian suunnan, sävelten välisten etäisyyksien hahmottaminen

9. Sävelpaikan kuuntelu
Opettaja laulaa melodian ilman sävelnimiä tai kuunnellaan musiikkia äänitteeltä. Oppilaat toistavat näyttäen kädellä tai sormella ilmaan sävelten korkeuksia. Tätä voidaan käyttää alkeisvaiheen harjoituksena näyttämään sävelen paikkaa säveljonossa, kun vasta opetellaan solmisaationimiä ja niitä vastaavia käsimerkkejä. Liike voi erityisesti aluksi olla myös musiikkia seuraten jatkuva ja liukuva ilman kiintopisteitä.
Aiheet: korkean ja matalan, melodian suunnan, sävelten välisten etäisyyksien hahmottaminen

C. Säveljonon, sävelnimien järjestys

10. Solfakortit/ aakkosnimikortit pöydällä
Tehtävänä on järjestää sävelet korttien avulla pöydälle jonoksi annetusta ankkurisävelestä alkaen. Sävelet voidaan pyytää järjestämään ylös- tai alaspäin ja sitä voidaan pyytää jatkamaan yli oktaavin kumpaankin suuntaan. Kortit sekoitetaan ja vaihdetaan ankkurisäveltä. Tehtävän voi tehdä yksin tai pareittain.
Aihe: säveljonon hallinta, sävelnimet
Välineet 1. Solfakortit/ aakkosnimikortit

11. Pallonheitto: sävelnimet
Oppilaat ja opettaja heittävät toisilleen palloa ringissä. Pallon saadessaan kukin nimeää  laulaen vuorollaan seuraavan sävelnimen ylöspäin/ alaspäin (suunta sovitaan etukäteen).
Väline: pienehkö pallo, joka ei pompi tai hernepussi

12. Ihmiset säveljonona
Leikitään kuin tuolileikkiä, mutta kukaan ei jää yli. Jokainen oppilas saa yhden suuren sävelnimikortin. (Korttisarjoja pitää olla käytössä riittävästi, jotta jokainen oppilas saa oman kortin.) Sovitaan, kuka oppilaista on ankkurisävel, josta alkaen muut sävelet järjestyvät. Samalla sovitaan myös, järjestyvätkö sävelet ankkurisävelestä ylös- vai alaspäin. Lauletaan yhdessä tuttua laulua tai kuunnellaan elävää musiikkia tai kappaletta levyltä ja samalla kävellään sikin sokin luokkaa ympäri. Kun musiikki taukoaa, jokainen oppilas järjestää itsensä oikealle paikalle säveljonoon ankkurisävelestä ylöspäin/ alaspäin mahdollisimman nopeasti. Ankkurisäveltä vaihdetaan uudelle kierrokselle. Voidaan harjoitella sekä absoluuttisia että solmisaationimiä käyttäen.
Välineet: 4. Suuret sävelnimikortit

13. Rappuset, pienet oppilaat
Jokainen rappunen saa sävelnimen, joka merkitään A4-kokoisella paperilla. Oppilaat kävelevät rappusia ylös- ja alaspäin ja sanovat sävelnimen ääneen joka rappusen kohdalla. Lähtösäveltä vaihdetaan välillä. Pyritään kävelemään sujuvasti ja pysähtymättä. Sävelniminä käytetään kantasäveliä tai solfanimiä. On olennaista tietää, mikä sävel on minkäkin ylä- tai alapuolella.
Aihe: Säveljonon hallinta

D. Säveljonossa liikkuminen

14. Kaiku ja tulkkaus, melodia
Opettaja (tai yksi oppilaista) laulaa lyhyen melodian ilman sävelnimiä. Ryhmä toistaa sen ensin sellaisenaan, opettaja laulaa vielä uudelleen, ja ryhmä tai yksi oppilaista vastaa sävelnimiä käyttäen. Lähtösävel, perussävel tai kolmisointu perussävelestä alkaen lauletaan alkuun.
Aiheet: sävelmuisti, kuullun melodian nimeäminen sävelnimin.  

15. Mykät käsimerkit
Opettaja tai yksi oppilaista näyttää sävelkulun ääneti käsimerkeillä 1-2 kertaa ja ryhmä toistaa sen laulaen. Annetaan lähtösävel. Voidaan myös näyttää vain osa sävelistä mykkinä esim. hyppyjen harjoittelussa. Sävelvalikon tulee olla turvallisen suppea, esim. do-re-mi,  do-mi-so tai la-so-mi.
Aiheet: sävelmuisti, kuullun melodian nimeäminen sävelnimin, käsimerkit, sisäisen kuulon harjoittaminen

16. Sävelnimiruudukko (ulkoleikki)
Pihalle piirretään asvalttiliiduilla ruudukko ja nimetään ruutuja sävelnimin. Opettaja laulaa pienen melodian ilman sävelnimiä. Jokainen oppilas saa vuorollaan toteuttaa melodian liikkumalla ruudukossa. Vierekkäiset sävelet ilmaistaan askelin ja hypyt hyppyinä. Muut oppilaat toistavat melodian laulaen sen sävelnimin.
Ruutujen tulisi olla sen kokoisia, että niissä mahtuu yksi oppilas kerrallaan olemaan, mutta riittävän pieniä, jotta niistä pääsee helposti yhden tai kahden ruudun yli. Sisätiloissa ruudukon voi mahdollisuuksien mukaan korvata portailla.
Aiheet: sävelmuisti, asteikon relatiivinen hallinta, kuullun melodian nimeäminen sävelnimin. Välineet: Asvalttiliidut

17. Solfapylväs matoilla (Heidi Jakkula)
Oppilaat järjestävät muoviset pikkumatot sovitun sävelvalikon mukaan lattialle. Sopiva valikko on esim. do-re-mi, pentatoninen asteikko tms. Idea on siirtää osittainen solfapylväs lattiatasoon. Yksi lapsista keksii sävelkulun ja kulkee sen solfapylväässä. Muut laulavat hänen askeleidensa muodostaman sävelkulun.
Aiheet: sävelmuisti, asteikon relatiivinen hallinta, kuullun melodian nimeäminen sävelnimin. Välineet:  pyöreät pehmeät muovimatot, halkaisija n. 30 cm (Heidi Jakkula)

18. Tuttu laulu salakielellä
Opettaja tai yksi oppilaista näyttää tutusta laulusta pari ensimmäistä tahtia ääneti käsimerkeillä. Muu ryhmä yrittää tunnistaa salakielisen viestin.
Aiheet: sävelmuisti, käsimerkit

19. Laulava kynä
Taululla lukee säveljono pystysuorana pylväänä tai vaakasuoraan rivinä. Annetaan perussävel, kolmisointu tai lähtösävel. Opettaja tai yksi oppilaista näyttää 3-5 sävelen sarjan pylväästä kynällä 1-2 kertaa ja oppilaat toistavat sen laulaen. Opettaja rajaa sävelvalikoiman etukäteen.
Aiheet: sävelmuisti, sävelnimistä laulaminen/ soittaminen, säveljonon halinta. Välineet: 8. Solfapylväs

20. Tutun melodian sävelten nimeäminen
Korvakuulolta opitun laulun sävelten nimet selvitetään eri nimeämisjärjestelmiä käyttäen (absoluuttisia käyttäen eri korkeuksilla). Välivaiheina kysytään, montako erikorkuista säveltä melodiassa on ja pyydetään oppilaita näyttämään sävelten korkeudet eli sävelpaikat kädellä. Tässä vaiheessa niitä ei tarvitse osata osoittaa käsimerkein, pelkän korkeuden osoittaminen kädellä riittää osoittamaan, miten hän sävelpaikat ymmärtää. Vasta sitten sävelet nimetään sävelnimin.
Aihe: säveljonon hallinta

21. Ihmissoitin
Muutama oppilas järjestäytyy riviin "soittimeksi". Jokainen on yksi "sävel", jonka merkkinä hänellä on suuri sävelnimikortti kädessään tai kaulassaan. (Kutakin säveltä voi toki edustaa myös 2-3 oppilasta). Lisäksi tarvitaan yksi oppilas, joka on "soittaja". Opettaja laulaa lyhyen melodiakulun pari kertaa ilman sävelnimiä. "Soittaja" soittaa melodian osoittamalla "soittimesta" oikeaa säveltä, joka "soi" käskystä, ts. laulaa oman sävelkorkeutensa solmisaationimellä. Vaihdetaan rooleja ja toistetaan. Melodia voi olla joko oppilaille uusi tai katkelma tutusta laulusta. Solmisaationimien valikoima rajataan harjoitettavan alueen mukaisesti. Harjoituksen pohjaksi kannattaa "soittimen" sävelvalikoimaa laulattaa ensin koko ryhmän voimin, jotta se tulee tutuksi. Variaatio: lauluäänen sijaan voidaan käyttää soivia putkia sävelnimikorttien lisäksi.
Aiheet: sävelmuisti, kuullun melodian nimeäminen sävelnimin. Välineet: 4. Suuret sävelnimikortit

22. Ihmissoitin ja melodian keksiminen
Muutama oppilas järjestäytyy riviin "soittimeksi". Jokainen on yksi "sävel", jonka merkkinä hänellä on suuri sävelnimikortti kädessään tai kaulassaan. (Kutakin säveltä voi toki edustaa myös 2-3 oppilasta). Yksi oppilas saa keksiä melodian mielessään ja "soittaa" sen osoittamalla "soittimesta" oikeaa säveltä, joka soi käskystä, ts. laulaa oman sävelkorkeutensa solmisaationimellä. Vaativammassa versiossa melodian keksijä näyttää sävelet käsimerkeillä. Vaihdetaan rooleja ja toistetaan. Solmisaationimien valikoima rajataan harjoitettavan alueen mukaisesti. Harjoituksen pohjaksi kannattaa "soittimen" sävelvalikoimaa laulattaa ensin koko ryhmän voimin, jotta se tulee tutuksi. Variaatio: lauluäänen sijaan voidaan käyttää soivia putkia sävelnimikorttien lisäksi.
Aiheet: sävelmuisti, kuullun melodian nimeäminen sävelnimin. Välineet: 4. Suuret sävelnimikortit

E. Notaation esiasteet

23. Musiikin hahmottaminen graafisen notaation avulla (Malin Jaakkola)
Oppilaat kuuntelevat teosta tai sen osaa seuraten samalla sen etenemista ja rakennetta graafisesta notaatiosta, kuten musicogram-kuvasta tai vastaavasta opettajan itsensä valmistamasta. Välinettä voi käyttää monipuolisesti esimerkiksi muodon rakenteen analysoimiseen, harmonisten tapahtumien ja melodian liikkeiden hahmottamiseen tai soitinten ja värisävyjen tunnistamisen ja kuvaamisen apuna.
Esimerkkejä:
· pysäytä levy ja pyydä oppilaita näyttämään kuvasta, missä kohdassa kuvaa ollaan
· pyydä oppilaita kertomaan, moneenko palaan kokonaisuus jaksottuu
· etsitään kuvan ja kuullun perusteella modulaatioita
· oppilaat saavat järjestää palapeliksi puretun graafisen notaation palaset järjestykseen kuulemansa perusteella
Viimeinen kohta kannattaa toteuttaa vasta, kun musiikki on oppilaille jo aivan tuttua.
Aiheet: kuulonvarainen hahmottaminen, visuaalinen hahmottaminen, muoto. Välineet: Musiikinkuunteluvälineet, dokumenttikamera tai piirtoheitin, musicogram tai muu graafisen notaation tapa kalvolla/ paperilla sekä oppilaita varten palapeleinä

24. Kuullun melodian merkitseminen korteilla (Malin Jaakkola, Nina Steinby)
Lauletaan yhdessä pieni sävelkulku tai intervalli, esim. so - mi - do ilman solfanimiä. Selvitetään ensimmäisen sävelen solfanimi. Kirjoitetaan kulku korteilla viivastokartongille sovitulle tai vapaasti valitulle korkeudelle.
Aiheet: säveljono, asteikon rakenne, viivaston hallinta. Välineet: 1. Solfakortit ja 2. Viivastokartonki

25. Korttisävellys
Oppilaat kirjoittavat yksin tai pareittain pienen melodian rytmikortteja tai solfakortteja käyttäen viivastokartongille. Ryhmä kiertää luokassa ja laulaa jokaisen sävelmän sävelnimiä käyttäen.
Aiheet: keksiminen, viivaston hallinta.
Välineet: 1. Solfakortit tai 3. Rytmikortit sekä 2. Viivastokartonki