1. Säveljono, sävelnimet, asteikot
2. Kuullun melodian nimeäminen sävelnimin
3. Melodian lukeminen ja kirjoittaminen
4. Kuullun rytmin nimeäminen rytminimin
5. Rytmin lukeminen ja kirjoittaminen
6. Muoto, metri ja perussyke
7. Musiikin keksiminen, improvisoiminen, säveltäminen, soinnutus ja sovitus
8. Analyysi, nuottikuvan lukeminen, esitykset, projektit
9. Työtapoja pienryhmille ja työpajoihin
10. Muita työtapoja
1. Säveljono, sävelnimet, asteikot
Rappuset, pienet oppilaat
Jokainen rappunen saa sävelnimen, joka merkitään A4-kokoisella paperilla. Oppilaat kävelevät rappusia ylös- ja alaspäin ja sanovat sävelnimen ääneen joka rappusen kohdalla. Lähtösäveltä vaihdetaan välillä. Pyritään kävelemään sujuvasti ja pysähtymättä. Sävelniminä käytetään kantasäveliä tai solfanimiä. On olennaista tietää, mikä sävel on minkäkin ylä- tai alapuolella.
Välineet: 4. Suuret sävelnimikortit (MJ)
Rappuset, isommat oppilaat
Oppilaille annetaan kromaattinen sarja A4-papereita. Tehtävänä on muodostaa annettu asteikko, esim. tietty melodinen molliasteikko, joka sitten kävellään rappusissa ja lauletaan/ sanotaan sävelnimet ääneen. Lopuksi asteikot voidaan kirjoittaa luokassa viivastolle.
Välineet: 4. Kromaattiset A4-sävelnimikortit (MJ)
Asteikkoharjoitus rappujen jälkeen 1
Oppilailla on kortit, joiden toisella puolella on etumerkintöjä seitsemään (7) etumerkkiin saakka g- tai f-avaimella ja toisella puolella etumerkintää vastaavien sävellajien nimet. Oppilaat saavat harjoitella etumerkkejä ja duurisävellajien perussäveliä rimpsuina pareittain toisiltaan kysellen. Tehtävä tehdään pareittain.
Välineet: 7a. Etumerkkikortit (MJ)
Asteikkoharjoitus rappujen jälkeen 2
Oppilaat luettelevat vuorotellen juuri harjoitellun asteikon säveliä ylös- tai alaspäin - opettaja näyttää suuntaa sormella. Tämän jälkeen asteikko voidaan myös kirjoittaa viivastolle.
(MJ)
Asteikkoharjoitus rappujen jälkeen 3
Oppilailla on käytössään kortit, joiden toisella puolella lukee viivastolla etumerkintä ja toisella puolella sävellajien nimet seitsemään (7) etumerkkiin saakka. Oppilaat saavat harjoitella etumerkkejä ja duurisävellajien perussäveliä rimpsuina pareittain toisiltaan kysellen. Tässä harjoituksessa oppilaiden ei tarvitse heti osata kaikkia asteikkoja ja etumerkintöjä, vaan tarkoitus on tehdä etumerkkien, etumerkintöjen ja sävellajien suuresta määrästä luonnollinen asia.
Välineet: 7b. Etumerkkisarjakortit (MJ)
Ihmiset säveljonona
Leikitään kuin tuolileikkiä, mutta kukaan ei jää yli. Jokainen oppilas saa yhden suuren sävelnimikortin. (Korttisarjoja pitää olla käytössä riittävästi, jotta jokainen oppilas saa oman kortin.) Sovitaan, kuka oppilaista on ankkurisävel, josta alkaen muut sävelet järjestyvät. Samalla sovitaan myös, järjestyvätkö sävelet ankkurisävelestä ylös- vai alaspäin. Lauletaan yhdessä tuttua laulua tai kuunnellaan elävää musiikkia tai kappaletta levyltä ja samalla kävellään sikin sokin luokkaa ympäri. Kun musiikki taukoaa, jokainen oppilas järjestää itsensä oikealle paikalle säveljonoon ankkurisävelestä ylöspäin/ alaspäin mahdollisimman nopeasti. Ankkurisäveltä vaihdetaan uudelle kierrokselle. Voidaan harjoitella sekä absoluuttisia että solmisaationimiä käyttäen.
Välineet: 4. Suuret sävelnimikortit (NS)
Solfakortit/ aakkosnimikortit pöydällä
Tällä harjoitetaan säveljonon hallintaa. Tehtävänä on järjestää sävelet korttien avulla pöydälle jonoksi annetusta ankkurisävelestä alkaen. Sävelet voidaan pyytää järjestämään ylös- tai alaspäin ja sitä voidaan pyytää jatkamaan yli oktaavin kumpaankin suuntaan. Kortit sekoitetaan ja vaihdetaan ankkurisäveltä. Tehtävän voi tehdä yksin tai pareittain.
Välineet 1. Solfakortit/ aakkosnimikortit (NS)
Pallonheitto: sävelnimet
Oppilaat ja opettaja heittävät toisilleen palloa ringissä. Pallon saadessaan kukin nimeää tai laulaa vuorollaan seuraavan sävelnimen ylöspäin/ alaspäin (suunta sovitaan etukäteen). Tämän harjoituksen avulla voi harjoitella solfanimien järjestystä, kantasäveliä sellaisenaan/ ylennettyinä/ alennettuina tai tietyn asteikon sävelnimiä.
Väline: pienehkö pallo, joka ei pompi tai hernepussi (NS)
Pallonheitto: kvinttiympyrä
Oppilaat ja opettaja heittävät toisilleen palloa ringissä. Pallon saadessaan kukin nimeää vuorollaan jonon seuraavan sävelnimen. Näin voidaan harjoittaa ylennys- ja alennusmerkkijonoja sekä ylennys- ja alennusmerkkisten duurien (ja mollien) perussävelten jonoja.
Aiheet: etumerkkijonot, kvinttiympyrä. Väline: pienehkö pallo, joka ei pompi tai hernepussi (NS)
Transponoiva viivain
Transponoivaa viivainta käytetään pianon koskettimilla. Tuttu laulu voidaan sen avulla siirtää mihin tahansa sävellajiin. Soitetaan ja lauletaan uudessa sävellajissa solfanimiä/ aakkosnimiä käyttäen.
Aiheet: sävelnimet, sävellajit, pianon koskettimet. Väline: 5. Transponoiva viivain (NS)
Aakkosnimikortit ja viivastokartonki
Aakkosnimikortit asetetaan viivastokartongille annetusta ankkurisävelestä ensin ylös- ja sitten alaspäin. Kun nuottiavaimia on opetettu, voidaan jonoa muodostaa eri avaimia käyttäen.
Aiheet: viivaston hallinta, sävelnimet. Välineet: 1. Aakkosnimikortit ja 2. Viivastokartonki (NS)
2. Kuullun melodian nimeäminen sävelnimin
Ihmissoitin
Muutama oppilas järjestäytyy riviin "soittimeksi". Jokainen on yksi "sävel", jonka merkkinä hänellä on suuri sävelnimikortti kädessään tai kaulassaan. (Kutakin säveltä voi toki edustaa myös 2-3 oppilasta). Lisäksi tarvitaan yksi oppilas, joka on "soittaja". Opettaja laulaa lyhyen melodiakulun pari kertaa ilman sävelnimiä. "Soittaja" soittaa melodian osoittamalla "soittimesta" oikeaa säveltä, joka "soi" käskystä, ts. laulaa oman sävelkorkeutensa solmisaationimellä. Vaihdetaan rooleja ja toistetaan.
Melodia voi olla joko oppilaille uusi tai katkelma tutusta laulusta. Solmisaationimien valikoima rajataan harjoitettavan alueen mukaisesti. Harjoituksen pohjaksi kannattaa "soittimen" sävelvalikoimaa laulattaa ensin koko ryhmän voimin, jotta se tulee tutuksi. Variaatio: lauluäänen sijaan voidaan käyttää soivia putkia sävelnimikorttien lisäksi.
Aiheet: sävelmuisti, kuullun melodian nimeäminen sävelnimin. Välineet: 4. Suuret sävelnimikortit (NS)
Kaiku ja tulkkaus, melodia
Opettaja (tai yksi oppilaista) laulaa lyhyen melodian ilman sävelnimiä. Ryhmä toistaa sen ensin sellaisenaan, opettaja laulaa vielä uudelleen, ja ryhmä tai yksi oppilaista vastaa sävelnimiä käyttäen. Lähtösävel, perussävel tai kolmisointu perussävelestä alkaen lauletaan alkuun.
Aiheet: sävelmuisti, kuullun melodian nimeäminen sävelnimin. (NS)
Sävelnimiruudukko (ulkoleikki)
Pihalle piirretään asvalttiliiduilla ruudukko ja nimetään ruutuja sävelnimin. Opettaja laulaa pienen melodian ilman sävelnimiä. Jokainen oppilas saa vuorollaan toteuttaa melodian liikkumalla ruudukossa. Vierekkäiset sävelet ilmaistaan askelin ja hypyt hyppyinä. Muut oppilaat toistavat melodian laulaen sen sävelnimin.
Ruutujen tulisi olla sen kokoisia, että niissä mahtuu yksi oppilas kerrallaan olemaan, mutta riittävän pieniä, jotta niistä pääsee helposti yhden tai kahden ruudun yli. (NS)
Sisätiloissa sävelten paikat voi myös kätevästi merkitä ohuilla, litteillä, halkaisijaltaan n. 30 cm kokoisilla muoviläpysköillä, jotka eivät liu'u. Niitä myydään esim. istuma-alustoiksi. (HJ)
Aiheet: sävelmuisti, kuullun melodian nimeäminen sävelnimin. Välineet: Asvalttiliidut (tai kevyt muovimatto) (NS)
Laulava kynä
Taululla lukee säveljono pystysuorana pylväänä tai vaakasuoraan rivinä. Annetaan perussävel, kolmisointu tai lähtösävel. Opettaja tai yksi oppilaista näyttää 3-5 sävelen sarjan pylväästä kynällä 1-2 kertaa ja oppilaat toistavat sen laulaen. Opettaja rajaa sävelvalikoiman etukäteen harjoitettavan asian/ säveljonon alueen mukaan.
Aiheet: sävelmuisti, sävelnimistä laulaminen/ soittaminen, säveljonon hallinta. Välineet: 8. Solfapylväs (NS)
Soittava kynä
Kuten laulava kynä, mutta sävelet soitetaan. Taululla lukee säveljono pystysuorana pylväänä tai vaakasuoraan rivinä. Annetaan perussävel, kolmisointu tai lähtösävel. Opettaja tai yksi oppilaista näyttää 3-5 sävelen sarjan pylväästä kynällä 1-2 kertaa ja yksi oppilas/ pari/ pieni ryhmä oppilaita toistaa sen soittaen. Opettaja rajaa sävelvalikoiman etukäteen. Soittimina voidaan käyttää oppilaiden omia soittimia, koskettimistoja (jos luokassa on sellaiset) tai vaikkapa laattasoittimia.
Aiheet: sävelmuisti, sävelnimistä laulaminen/ soittaminen, säveljonon hallinta. (NS)
Mykät käsimerkit
Opettaja tai yksi oppilaista näyttää sävelkulun ääneti käsimerkeillä 1-2 kertaa ja muu ryhmä toistaa sen. Annetaan perussävel, kolmisointu tai lähtösävel. Voidaan myös näyttää vain osa sävelistä mykkinä esim. hyppyjen harjoittelussa.
Aiheet: sävelmuisti, kuullun melodian nimeäminen sävelnimin, käsimerkit. (NS)
Tuttu laulu salakielellä
Opettaja tai yksi oppilaista näyttää tutusta laulusta pari ensimmäistä tahtia ääneti käsimerkeillä. Muu ryhmä yrittää tunnistaa salakielisen viestin.
Aiheet: sävelmuisti, käsimerkit. (NS)
3. Melodian lukeminen ja kirjoittaminen
Kuullun melodian merkitseminen korteilla
Lauletaan yhdessä pieni sävelkulku tai intervalli, esim. so - mi - do ilman solfanimiä. Selvitetään ensimmäisen tai muun helposti tunnitettavan sävelen solfanimi. Kirjoitetaan kulku korteilla viivastokartongille sovitulle tai vapaasti valitulle korkeudelle.
Aiheet: säveljono, asteikon rakenne, viivaston hallinta. Välineet: 1. Solfakortit ja 2. Viivastokartonki (MJ, NS)
Tutun melodian merkitseminen korteilla
Kun korvakuulolaulun sävelten nimet on selvitetty, laulu voidaan kirjoittaa solfa- tai aakkoskortteja käyttäen pareittain tai ryhmissä. Opettaja voi harkintansa mukaan ohjata oppilaita huomioimaan melodian rytmi korttien asettelussa.
Aiheet: viivaston hallinta, sävelnimet. Välineet: 1. Solfakortit ja 2. Viivastokartonki (NS)
Korttisävellys
Oppilaat kirjoittavat yksin tai pareittain pienen melodian rytmikortteja tai solfakortteja käyttäen viivastokartongille. Ryhmä kiertää luokassa ja laulaa jokaisen sävelmän sävelnimiä käyttäen.
Aiheet: keksiminen, viivaston hallinta. Välineet: 1. Solfakortit tai 3. Rytmikortit sekä 2. Viivastokartonki (NS)
Ihmissoitin ja melodian keksiminen
Muutama oppilas järjestäytyy riviin "soittimeksi". Jokainen on yksi "sävel", jonka merkkinä hänellä on suuri sävelnimikortti kädessään tai kaulassaan. (Kutakin säveltä voi toki edustaa myös 2-3 oppilasta). Yksi oppilas saa keksiä melodian mielessään ja "soittaa" sen osoittamalla "soittimesta" oikeaa säveltä, joka soi käskystä, ts. laulaa oman sävelkorkeutensa solmisaationimellä. Vaativammassa versiossa melodian keksijä näyttää sävelet käsimerkeillä. Vaihdetaan rooleja ja toistetaan.
Melodia voi olla joko oppilaille uusi tai katkelma tutusta laulusta. Solmisaationimien valikoima rajataan harjoitettavan alueen mukaisesti. Harjoituksen pohjaksi kannattaa "soittimen" sävelvalikoimaa laulattaa ensin koko ryhmän voimin, jotta se tulee tutuksi. Variaatio: lauluäänen sijaan voidaan käyttää soivia putkia sävelnimikorttien lisäksi.
Aiheet: sävelmuisti, kuullun melodian nimeäminen sävelnimin. Välineet: 4. Suuret sävelnimikortit (NS)
Transkriptio diktaatin sijaan
Transkriptiotehtävien (kotidiktaattien) materiaalina käytetään 2-4 -äänisiä, (varsinkin aluksi) yksinkertaisia ja riittävän lyhyitä kansanlauluja. Oppilaat opettelevat laulun ulkoa korvakuulolta laulaen ja soittaen. Tehtävä otetaan kotiin kirjoitettavaksi, keskeneräistä työtä näytetään eri vaiheissaan säännöllisesti opettajalle. Opettaja voi ottaa itselleen valmiista työstä valokopion, alkuperäinen jää oppilaan kansioon/ portfolioon. Työn itsenäisen osuuden määrään voivat vaikuttaa oppilaan ikä, kokemus sekä oma ja ryhmän taso. Oppilas saa vaikuttaa siihen, montako stemmaa hän laulusta kirjoittaa.
Tehtävä toteutetaan samassa järjestyksessä ja samoja periaatteita noudattaen kuin melodiadiktaattikin, metodi opitaan siis jo tunnilla. Opettaja antaa lisäohjeita työn etenemiseksi työn vaiheita tarakastaessaan. Työn alkuun voidaan antaa jokaiselle omaan soittimeen sopiva sävellaji tai oppilas voi päättää sävellajin itse. Tahtiosoituksen päätteleminen on usein hankalaa, joten siinä oppilasta voi myös auttaa alkuun ennen kotityön aloitusta. Myös esim. viimeisen sävelen voi antaa.
Transkriptiotehtävän ohje oppilaalle
• Laske tahtien määrä ja piirrä tyhjät tahdit valmiiksi paperille.
• Soita/ laula kappaletta aina välillä, kun kirjoitat.
• Kirjoita kappale muistiin vaiheittain tässä järjestyksessä: rytmi, solfanimet, sitten vasta viivastolle.
• Näytä työtä opettajallesi vähän väliä!
Aiheet: sävelmuisti, kuullun melodian nimeäminen sävelnimin. Välineet: Oppilaiden omat soittimet, 9. Transkriptiotehtävän ohje oppilaille MJ. Taso: PT 1 loppupuolesta tai PT2 alusta alkaen kaikki perustasot; opistotaso (MJ)
4. Kuullun rytmin nimeäminen rytminimin
Rytmikaiku ja tulkkaus
Opettaja taputtaa rytmin, lukee sen "papattaen" tai laulaa katkelman melodiasta ilman rytminimiä. Ryhmä toistaa rytmin ensin sellaisenaan, opettaja lukee/ laulaa uudelleen, ja ryhmä tai yksi oppilaista vastaa rytminimiä käyttäen. Perusykkeenä käytettävä aika-arvo kerrotaan alkuun.
Aiheet: kuullun rytmin nimeäminen rytminimin, perussyke (NS)
Tahtijuna ja rytmikortit
Laulun sanarytmi taputetaan samalla kun laulu lauletaan. Etsitään rytminimet ja lauletaan laulu uudelleen käyttäen rytminimiä sanojen tilalla. Oppilaat etsivät sopivat rytmikortit ja laittavat ne tahtijunaan (tai pöydälle) järjestykseen.
Aiheet: kuullun rytmin nimeäminen rytminimin, rytmin merkitseminen, rytmikuviot. Välineet: 3. Rytmikortit (ja 6. Tahtijuna) (NS)
5. Rytmin lukeminen ja kirjoittaminen
Rytmipulina
Sovitaan tehtävässä käytettävä tahtiosoitus. Jokainen oppilas kirjoittaa rytmikorteilla niin monta tahtia kuin annetussa ajassa ehtii. Oppilas lukee kirjoittamistaan tahdeista mieleisensä/ viimeisen ääneen ryhmälle.
Aiheet: rytmin lukeminen ja kirjoittaminen, rytmikuviot. Välineet: 3. Rytmikortit (MJ)
Rytmisävellys korteilla
Oppilaat saavat yksin tai pareittain keksiä ja kirjoittaa lyhyen rytmisävellyksen rytmikorteilla joko pöydälle tai tahtijunaan. Ryhmä kiertää pöydältä toiselle ja jokainen rytmisävellys luetaan rytminimiä käyttäen.
Aiheet: kuullun rytmin nimeäminen rytminimin, rytmin merkitseminen, rytmikuviot. Välineet: 3. Rytmikortit (ja 6. Tahtijuna) (NS)
Rytmikorttitehtäviä vihkoon
Korteilla kirjoitettuja sanelu- tai keksimistehtäviä kirjoitetaan vihkoon.
Aiheet: rytmin lukeminen ja kirjoittaminen, rytmikuviot. Välineet: 3. Rytmikortit (MJ)
6. Muoto, metri ja perussyke
Mykät tahdit
Naputetaan tutun laulun rytmi, mutta jätetään pari tahtia välistä mykäksi. Voidaan toteuttaa melodian kanssa tai ilman. Tällä harjoitetaan perussykkeen henkilökohtaista hallintaa.
Aiheet: rytmi, metri, perussyke (NS)
Kävellään tahtien sisällä (ulkoleikki)
Tyhjät tahdit piirretään ulos asvalttiliiduilla tutun laulun tahtimäärän mukaan. Mietitään sopiva tahtiosoitus ja merkitään se paikoilleen. Jokaiseen tahtiin piirretään myös perussyke pampuloina tahtien alareunaan. Kävellään tutun laulun perussyke sovitussa tempossa alusta loppuun. Samalla voidaan rytmi lausua tai laulaa rytminimillä. Ne oppilaat, jotka eivät mahdu kävelemään, voivat myös laulaa sanoilla tai solfanimiä käyttäen ja taputtaa laulun rytmiä tai perussykettä. Vaihtoehtoisesti tahdeissa voidaankin kävellä laulun rytmiä.
Ainakin ulkona tahdeissa mahtuu liikkumaan useampi rinnakkain. Sisätiloissa tahtien rajat voi merkitä esineillä ja toteuttaa leikki esim. pitkällä käytävällä.
Aiheet: perussyke, rytmi, metri, muoto. Välineet: Asvalttiliidut (tai kevyt muovimatto) (NS)
Musiikin hahmottaminen graafisen notaation avulla
Oppilaat kuuntelevat teosta tai sen osaa seuraten samalla sen etenemista ja rakennetta graafisesta notaatiosta, kuten musicogram-kuvasta tai vastaavasta opettajan itsensä valmistamasta. Välinettä voi käyttää monipuolisesti esimerkiksi muodon/ rakenteen analysoimiseen, harmonisten tapahtumien ja melodian liikkeiden hahmottamiseen tai soitinten ja värisävyjen tunnistamisen ja kuvaamisen apuna.
Esimerkkejä:
- pysäytä levy ja pyydä oppilaita näyttämään kuvasta, missä kohdassa kuvaa ollaan
- pyydä oppilaita kertomaan, moneenko palaan kokonaisuus jaksottuu
- etsitään kuvan ja kuullun perusteella modulaatioita
- oppilaat saavat järjestää palapeliksi puretun graafisen notaation palaset järjestykseen kuulemansa perusteella
Aiheet: kuulonvarainen hahmottaminen, visuaalinen hahmottaminen, muoto. Välineet: Musiikinkuunteluvälineet, dokumenttikamera tai piirtoheitin, musicogram tai muu graafisen notaation tapa kalvolla/ paperilla sekä oppilaita varten palapeleinä (MJ)
7. Musiikin keksiminen, improvisoiminen, säveltäminen, soinnutus ja sovitus
Impro (MJ)
Taustatyö: Isompien oppilaiden kanssa keskustellaan siitä, että musiikin perusteiden tunneilla opitaan musiikkia. Ajatuksena on, että jos ihmisellä on sananvapaus, hänellä on myös oikeus soittaa mitä haluaa. Kuunnellaan kaikenlaista kokeilevaa/ "kummallista" ja uutta musiikkia, joiden tavoitteena on saada oppilaiden korvat auki. Tutustutaan myös erilaisiin notataation tapoihin.
Seuraavaksi soitetaan ringissä, jossa vuoro kiertää. Periaatteena on, että ei ole sellaista kuin väärin, ei siis voi soittaa väärin. Ei myöskään mietitä, että "kuulostaako pahalta", jolloin kukaan ei nolaa itseään ringissä. Kokemuksen mukaan muutaman kierroksen jälkeen oppilaat uskaltavat kuunnella toisiaan ja improvisoiminen alkaa toteutua yhteistyönä.
Aluksi opettaja antaa sävelmän alun, myöhemmin oppilaiden tavoitteena on keksiä sävelmä itse, myös ilman ryhmää. Se voi olla vaikkapa kansanmusiikin oloinen tai muuta, joka oppilaista tuntuu tutulta. Tarkoitus on kehittää sellainen sävelmä, jonka oppilaat muistavat. Sävelmästä kannattaa mielellään tehdä äänitallenne niin kauan kuin se on vielä muistissa.
Aiheet: Musiikin keksiminen, improvisoiminen, säveltäminen, soinnutus ja sovitus. Välineet: Omat soittimet, äänentallennusvälineet (MJ)
Improvisoidun sävelmän sovitus, notaatio ja esitys
Alla on kuvattu yksittäisen oppilaan työtä, mutta niitä voi myös toteuttaa pareittain tai pienen ryhmän kesken. Oppilas tekee improvisoimastaan sävelmästä itse sovituksen, jossa on sointusäestys ja mahdollisesti teksti. Kappaleelle annetaan myös nimi ja tästä eteenpäin sitä kutsutaan sävellykseksi.
Oppilasta kannustetaan tekemään sävellyksestään äänitallenne. Se pitää myös dokumentoida kirjallisesti eli notatoida. Tässä opettaja auttaa varsinkin pienimpiä oppilaita. Oppilaita voi kannustaa keksimään muitakin notaation tapoja kuin viivastolle kirjoittaminen. Yleensä oppilaat keksivätkin itse omaan musiikkiinsa sopivia, tarkoituksenmukaisia notaation tapoja, joissa on usein kuvioita ennemmin kuin perinteisiä nuotteja.
Notaatio voidaan tarkistaa niin, että opettaja soittaa oppilaan tekemästä nuottikuvasta. Yhdessä oppilaan kanssa tarkistetaan nuottikuvan toimivuus eli tuottaako nuottikirjoitus sen soivan kuvan, jota oppilas tavoitteli. Tarvittaessa tehdään nuottikuvaan korjauksia.
Lopuksi sävellys esitetään oppilas- tai sävellyskonsertissa tai muuten julkisesti. Muut oppilaat tai soitonopettajat voivat osallistua esitykseen.
Kokemuksia:
Valmiilla oppilaiden muodostamalla bändillä saattaa olla aluksi vaikeuksia improvisoimisessa, koska he pyrkivät tahtomattaan valmiiseen, totuttuun malliin yhteissoitossaan. Jotkut oppilaat haluavat ensin kirjoittaa nuotteja ja sitten vasta soittaa niistä. Heitä voi yrittää saada ensin kuuntelemaan soittoaan ja sitten vasta notatoimaan kuulemansa. Parhaimmillaan improvisoiminen on tuottanut hienoja flow-kokemuksia, vaikkakin jotkut oppilaat eivät pysty luopumaan kontrollistaan.
Aiheet: Musiikin keksiminen, improvisoiminen, säveltäminen, soinnutus ja sovitus. Välineet: Omat soittimet, äänentallennusvälineet (MJ)
Melodian soinnutus ja sovitus
Tehtävä: Pikku Liisa haluaisi soittaa tämän melodian kevätjuhlassa, mutta sopivat soinnut puuttuvat. Laadi Liisalle sopivat soinnut. Melodia voi mielellään olla jotain, johon oppilas itse haluaa tai tarvitsee säestyksen - pääasia, että tehtävälle on käytännön tarve.
Opittujen äänenkuljetussääntöjen pohjalta ja tervettä järkeä käyttäen laaditaan melodiaan säestys. Ei siis kirjoiteta valtavia hyppyjä, vaan edetään pienin liikkein yhdessä stemmassa. Kirjoitustyötä tehdään kokeillen, mikä kuulostaa parhaalta - tässä tulee selväksi, miksi ei yleensä kirjoiteta rinnakkaisia kvinttejä. Säestys työstetään niin pitkälle, että sen voi kirjoittaa kokonaan ulos.
Tehtävä kirjoitetaan nuotinkirjoitusohjelmalla tai käsin viivastolle, jolloin siitä jää kirjallinen dokumentti. Valmiin tuotoksen voi esittää mupe-konsertissa tai harmoniaopin tenttikonsertissa. Sekä nuottikuva että esitys voivat olla kokonaisarviointiin kuuluvia arvioitavia tehtäviä.
Aiheet: Harmonia, sovitus. Välineet: omat soittimet (nuotinkirjoitusohjelma) (AV)
Säveltäminen
Säveltämisen lähtökohtana voi olla vaikkapa keskiaika. Oppilaat saavat kuunnella organumeja ja laulaa niitä opettajan antamasta nuottimateriaalista sekä keskustella kuulemansa musiikin tyylistä. Ennen kirjoittamista ryhmässä tutkitaan melodian liikkeitä ja mikä on sen suurin intervalli. Todetaan, että melodia liikkuu pienin askelin melko suppealla alueella, eikä suuria hyppyjä juuri käytetä. Tritonuksia ei melodiassa esiinny. Intervalleja voikin tässä työn vaiheessa käsitellä mielekkäällä tavalla.
Kukin oppilas saa säveltää pienen organumin äsken tutkitun perusteella joko yksin tai kaverin kanssa esim. kosketinsoittimia tai kitaraa apuna käyttäen. Ohjepituus on 'sopiva' - yksikin rivi riittää, mutta halutessaan voi tehdä pidemmänkin. Kirjoitustilaa voi antaa esimerkiksi kolme viivastoriviä, jolle voi myös mahtua luonnoksia. Opettaja kiertää luokassa kannustamassa ja tarvittaessa toistamaan yksilöllisesti kirjoitustyön ohjeita: saa olla yksinkertainen, muista melodian liikkeet ja intervallit esimerkkien pohjalta sekä rytmin käyttö.
Sävellyksiä voi esittää vaikka luokassa ja tallentaa. Oppilas saa nuottikuvan lisäksi sävellyksensä esityksestä tallenteen.
Välineet: soittimet, esitystila, äänentallennusvälineet (IV)
8. Analyysi, nuottikuvan lukeminen, esitykset, projektit
Analyysi, esitelmä, sovitus ja esitys
Analysoitava tehtävä voi olla valmis tai oppilaat ovat voineet kirjoittaa sen aiemmin itse muistiin. Oppilaat analysoivat kukin melodian muotoa ja harmoniaa osaamallaan tavalla. Tehtävästä voi etsiä keskeiset harmoniat ja taitteet ja siihen voi keksiä itse säestyksen. Oppilaat esittelevät analyysinsä toisilleen mielellään soitinta apuna käyttäen. Ryhmäkeskustelussa oppilaat vertailevat oivalluksiaan ja kokemuksiaan työn tekemisestä.
Oppilaat tekevät pienryhmissä melodiasta sovituksen ja kirjoittavat sen muistiin. Sovitusta harjoitellaan ja jokainen pienryhmä esittää omansa esimerkiksi muulle ryhmälle tai oppilaskonsertissa. Esitys taltioidaan. Nuottikuva ja esityksen taltiointi liitetään kunkin oppilaan portfolioon.
Välineet: Äänentallennusvälineistö, omat soittimet, esitykseen tarvittava välineistö (MA)
Mupe-konsertti
Konsertissa esitetään musiikin perusteiden tunneilla harjoitettua ohjelmistoa. Kappaleet voivat olla sekä valmiiksi sävellettyjä että tunneilla yhdessä improvisoituja, sävellettyjä tai sovitettuja. Ohjelmistosta ei tarvitse tulla yhtenäistä, vaan se edustaa oppitunneilla tehtyjä töitä. Konsertti on siis oikeastaan monen työtavan yhdistelmä ja pitkän projektin tulos. Konsertin jälkeen keskustellaan esityksen tapahtumista ja samalla käsitellään tunneilla opeteltuja asioita.
Konsertin toteuttaminen on myös sosiaalista oppimista: jokaisen on opittava kantamaan vastuunsa ryhmän yhteisestä työstä. Opettaja roolittaa konsertin niin, että rohkeammat antavat tilaa ja ujompienkin osaaminen pääsee esiin. Kokonaisarviointiin kuuluvan esityksen arvioinnissa keskeistä on osallistuminen kaikkiin konsertin valmistelun ja toteutuksen vaiheisiin ja vastuun kantaminen omasta ja yhteisestä työstä.
Välineet: omat soittimet, esitykseen tarvittava välineistö (AV)
Oppilaan oma kappale uutena nuottikuvana
Oppilas tuo mupe-tunnille soittotunnilta kappaleen, jota on soittanut esim. kahden viikon ajan. Kappaleen on siis tarkoituskin olla työn alla eikä esitysvalmis.
Ryhmän muut oppilaat seuraavat omista nuoteistaan ja oppilas soittaa kappalettaan heille. Muut oppilaat saavat haastatella esittäjää ja kysellä, mikä kappaleessa on helppoa ja mikä vaikeaa ja myös miksi hän soittaa ja mikä soittamisessa on kivaa jne. Opettaja onkii haastattelusta kaiken sellaisen sisällön, joka sopii ryhmän tasolla käsiteltäviksi.
Ryhmä alkaa työstää uutta kappaletta yhdessä. Kappaleesta voidaan lukea rytmiä ja sitä voi laulaa ja soittaa yhdessä. Jos kappaleessa on sointumerkit, tutkitaan, mitä säveliä soinnuissa on ja miten niitä voisi soittaa, jos itse säestäisi itseään. Myös esitysmerkinnät tutkitaan ja kappaleeseen voidaan keksiä tulkintaa. Kappaleeseen voi keksiä lisä-äänen. Jos oppilas tuo pelkän melodiastemman kappaleestaan, se voidaan soinnuttaa perusfunktioita käyttäen.
Lopuksi oppilas voi itse kertoa, mitä kappaleelle vielä pitää tehdä, että sen soittaminen kehittyy.
Aiheet: Uuden nuottikuvan tutkiminen. Välineet: oppilaan nuotti soittotunnilta, oma soitin (AV)
9. Työtapoja työpajoihin ja pienryhmille
Työpajatyöskentelyyn tarvitaan riittävän pieni ryhmä, jonka voi jakaa kolmeen 3-4 oppilaan pienryhmään. Opettaja kiertää pienryhmissä auttamassa tarvittaessa, mutta ennen kaikkea huolehtimassa siitä, että jokainen pienryhmän jäsen osaa ottaa ja antaa vastausvuoron ajallaan. Äänekkäät tai nopeat oppilaat eivät siis hoida kaikkia pienryhmän tehtäviä, vaan heidän tulee oppia odottamaan vuoroaan. Kukaan ei myöskään luovuta vuoroaan toiselle, vaan jokainen kantaa vastuunsa yhteisen tehtävän tekemisestä. Näin jokainen pääsee osallistumaan tasapuolisesti pienryhmän työhön.
Kullakin kolmesta työpajapisteestä on oma tehtävänsä - moni tällä sivulla aiemmin esitetty työtapakin voidaan soveltaa työpajan käyttöön. Tässä pari esimerkkiä työpajatehtävistä.
Soinnutustehtävä työpajassa
Tuttu laulu lauletaan korvakuulolta. Laulu nuotinnetaan kosketin- tai laattasoittimia apuna käyttäen.
Opettaja antaa valikoiman sointuja, esim. I, IV ja V, joilla oppilaat soinnuttavat laulun. Apuna voivat soinnutustyössä toimia melodiassa esiintyvät soinnun sävelet, vaikkakin hyvin sopivat soinnut löytyvät yleensä korvakuulolta kokeilemalla. Perustasolla ei takerruta äänenkuljetussääntöihin, vaan työn on tarkoitus olla mukavaa kokeilua, joka tuo onnistumisen kokemuksia.
Nuotinnukseen lisätään vielä esitysmerkinnät ja päätetään keskustellen sen tulkinnasta, jotta sen voi myös esittää.
Välineet: kosketin- tai laattasoittimia, nuotinkirjoitusvälineet, omat soittimet esitykseen (AV)
Tietopeli (Trivial Pursuit) työpajassa
Pelataan kuin Trivial Pursuit -peliä. Korteissa on kysymyksiä ja tehtäviä eri aiheista, kuten rytmi, harmonia, intervallit, musiikin historia, melodia, musiikkisanasto.
Korttien kysymykset ja tehtävät voivat olla esimerkiksi seuraavanlaisia: rytminlukutehtävä, sointujen muodostaminen tai tunnistaminen, musiikkitermin tai merkin selittäminen, intervallin tunnistaminen tai muodostaminen, musiikin historiaan liittyvän kysymykseen vastaaminen tai melodiatehtävä, jossa ohjeen mukaan esim. lauletaan kahden tahdin fragmentti, annettu asteikko tai sointu.
Sointujen ja intervallien muodostamisessa voi käyttää apuna viivastokartonkia ja helmiä, nappeja, sävelnimikortteja tms. sävelten paikkoja kuvaamaan. Laulutehtävissä voi laattasoittimesta etsiä aloitussävelen tai laulettavan soinnun pohjasävelen.
Välineet: 11. Tietopeli, 6-sivuinen noppa numerot 1-6, laattasoitin, viivastokartonki ja 12. Helmet, sävelnimikortteja ja etumerkkikortteja (AV)
Verkko-opetusmateriaali työpajassa
Työpajassa käytetään verkko-opetusmateriaalin harjoittelun apuna. Alla esittelyjen linkkien takaa löytyy eri tasoille paljon eriaiheisia harjoituksia eritasoisille ryhmille.
http://anniemupe.zzl.org/mupe/svellajit_2_tasolla.html
http://anniemupe.zzl.org/mupe/sanastoa_2_ja_3tasoilla.html
http://annienaikamatkat.zzl.org/aikamatka/index.html
Tässä esimerkissä harjoitellaan sävellajien etumerkintöjä. Oppilaat saavat yhdistää etumerkintöjä ja sävellajien nimiä toisiinsa, samoin rinnakkaissävellajeja. Tehtävässä saa myös vastata ohjelman välillä hullunkurisiinkin väittämiin. Ohjelma antaa palautteen. Jos vastaus on väärä, oppilas palaa muistelemaan lorun tai säännön avulla, miten oikean vastauksen löytää. Apua löytyy myös verkkosivulta.
Jos opettaja haluaa tehdä pelejä itse, se onnistuu esimerkiksi sivulla
http://hotpot.uvic.ca/ sekä http://www.discoveryeducation.com/
Sivustot julkaistaan tekijän luvalla. Sivustot ovat käyttökunnossa opetusta varten, mutta vielä osin työn alla, joten opettajan kannattaa tutustua niihin ensin. Sivuston tehtäviä voi myös antaa kotitehtäviksi. Oppilaalle on parasta antaa suora linkki tehtäväsivuillle, jolta läksyjä tehdään.
Välineet: tietokone, jossa internet-yhteys (AV)
Oppimispeli työpajassa
Esimerkin oppimispelissä harjoitellaan sointukäännöksiä. Oppilaat saavat kaksi noppaa, joista yksi osoittaa soinnun pohjasävelen ja toinen sointumuodon. Oppilas heittää nopat. Noppien osoittama sointu rakennetaan viivastokartongille ensin perusmuodossaan ja sitten käännös. Sointumuodot voi myös laulaa. Aihe: 3- ja 4-sointujen muodot.
Välineet: erikoisnopat kts 11. Tietopeli, viivastokartonki, 12. Helmet (AV)
10. Muita työtapoja
Bongaustehtävä
Tehtävän perusohje on yksinkertainen, esim. "vilkuta aina kun kuulet tiiri-rytmin".
Tehtävällä voi harjoittaa esim. seuraavia asioita:
- rytmikuviot
- intervallit
- sointufunktiot
- tietty sävelpaikka, esim. bongaa kaikki so-sävelet
- lopukkeet (Missä opettaja saa hengittää? Vastauksen saatuaan opettaja kiittää!)
- tietty sointuilmiö, kuten kadensaalinen kvarttisekstisointu
- säerajat
- kahden soinnun kappaleessa tehtävänä bongata kohdat, joissa opettajan on pakko vaihtaa sointua
Bongaus ilmoitetaan ohjeen mukaan, esim. vilkutus, piip-ääni, sointuaste sormilla, sävelpaikat lauletaan mukana.
Työtavalla oppilas pääsee nopeasti harjoitettavaan asiaan käsiksi. Opettaja saa myös reaaliajassa tiedon kunkin oppilaan osaamisesta. Oppilaalle vastaaminen tehtävässä ei aiheuta turhia paineita: kaikki saavat aina vastata vääriä vastauksia pelkäämättä. (IV)
