Soivat ja toiminnalliset työtavat soveltuvat erinomaisesti käytettäviksi jatkuvassa ja kokonaisarvioinnissa. Ne tukevat hyvin riittävän ja monipuolisen arviointitiedon saamista, mikä on yksi onnistuneen arvioinnin edellytys. Toiminnallisissa työtavoissa oppilaan tekemän työn merkitys korostuu, ja työn tekemistä voisi tällöin pitää tärkeänä arvioinnin perusteena. Tapahtuupa arviointi tunnilla, osasuorituksena, esityksessä tai erillisessä suoritustilanteessa, tuttu ja turvallinen työtapa välineineen sitovat sen työhön ja prosessiin kuuluvaksi. Mille arviointi perustuu musiikin perusteiden opetuksessa - siitä lisää kohdassa Arviointiprosessin osat ja vaiheet.
Aluksi esittelen muutaman käytännön esimerkin kautta, kuinka työ, suoritus ja arviointi pääsevät samaan pataan. Esimerkeissä käytettävien välineiden ohjeet löytyvät valikosta. Tällä sivulla esitän kiinnostuneille myös yhden mahdollisen tavan hahmottaa kokonaisvaltaisen arvioinnin prosessin osia ja vaiheita. Lopuksi luettelen lyhyesti muutamia arvioinnin tapoja sekä toiminnallisiin työtapoihin sopivia arvioinnin kohteita.
Työ, suoritus ja arviointi samaan pataan! Käytännön esimerkkejä.
1. Uuden nuottikuvan purkaminen
2. Soittoa ja musiikin perusteita integroituna suorituksessa
3. Lopputyö oppilaan omalta vahvuusalueelta
4. Teoriaa suullisesti
5. Analyysiesitelmä
6. Sanelutehtävä korteilla
7. Kotikirjoitustehtävä
8. Lunttilappu
9. Sävellys tai sovitus harmoniaopin lopputyönä
Arviointiprosessin osat ja vaiheet
Arvioinnin tapoja kokonaisarviointiin
Arvioinnin kohteita
Työ, suoritus ja arviointi samaan pataan! Käytännön esimerkkejä.
1. Uuden nuottikuvan purkaminen
Tehtävää voi käyttää työtapana tuntityössä ja osana päättösuoritusta. Esimerkki kuvaa perustason päättösuoritusta, mutta sitä voi soveltaa helposti eri tasoille materiaalia vaihtamalla.
Tehtävän materiaali on lyhyt kaksiääninen reduktio klassisesta teemasta, nuottikuvassa yksinkertainen bassolinja ja helpohko melodia. Teema on muodoltaan esimerkiksi periodi, jonka kumpikin puolisko ovat satsimuotoisia. Oppilaan voi antaa valita kahdesta rytmisesti, melodisesti ja/ tai harmonisesti erityyppisestä tehtävästä.
Tehtävän ohjeet kootaan tunnilla ryhmässä. Tunnilla tehtävän voi toteuttaa vaihtelevasti koko ryhmän kesken, pienryhmissä tai yksin. Ohjeet voivat olla seuraavan kaltaiset:
- Tutki nuottiesimerkin yleiskuvaa ja kappaleen kulkua. Huomioi mahdolliset kertaukset ja erilaiset merkinnät sekä mitä soittimia käyttäen sen voisi toteuttaa.
- Erota kokonaisuudesta osia, kuten säkeitä ja puoliskoja. Muista lukea samalla bassolinjaa. Etsi lopukkeet ja nimeä ne. Vertaa kokonaisuudesta erottuvia osia toisiinsa ja nimeä ne oppimallasi tavalla.
- Lue tahtiosoitus ja mieti, mikä on kappaleeseen mielestäsi sopiva tempo. Huomaa, että harjoitustempo saa olla eri kuin esitystempo. Lue rytmi mielessäsi läpi.
- Selvitä sävellaji ja tonaliteetti. Tutki melodialinjan suuntia ja etsi siinä esiintyvät mahdollisesti hankalat hypyt.
Tehtävän toteutuksen vaiheet
- Oppilas saa tutkia nuottikuvaa itsekseen vähän aikaa ja tehdä siihen merkintöjä ohjeitaan apunaan käyttäen.
- Oppilas esittelee havaintojaan ja nuottikuvaan tekemiään merkintöjä keskustelussa opettajan kanssa.
- Oppilas kommentoi tehtävän rytmiä ja voi lukeakin sen.
- Oppilas laulaa melodian. Äänenmurrosta poteva oppilas voi soittaa melodian tai sanoa solfanimet/ sävelnimet tai näyttää melodiankulun solfapylväästä opettajan laulaessa.
- Oppilasta pyydetään itse arvioimaan, kuinka nuottikuvan selvittäminen tähän saakka on sujunut ja mitä muutoksia hän tekisi seuraavaan esityskertaan. Opettaja voi keskustelussa ohjata oppilasta havaintojen tekemisessä sekä antaa palautetta.
- Toinen esitys toteutetaan yhdessä opettajan kanssa, joka soittaa bassolinjan tai sointusäestyksen oppilaan esittämään melodiaan.
- Tätä seuraa jälleen itsearviointi ja palautekeskustelu.
Tehtävä toteutetaan mieluiten oppilaan ja oman opettajan kesken. Turvallinen, kiireetön, tutkiva, keskusteleva ja iloinen ilmapiiri luo hyvän pohjan tehtävän onnistumiselle.
Arvioinnin kohteita voivat olla tilanteessa tapahtuva oppimisprosessi: mitä oppilas oppii kahden esityksensä välissä, miten hän osaa analysoida tekemistään eli millä tasolla hän osaa harjoittaa itsearviointia ja kuinka hyvin hän hyödyntää itseltään ja opettajaltaan saamaansa palautetta toisen esityskerran hyväksi. Tietojen ja taitojen soveltaminen sekä nuottikuvan lukeminen mielessä paperilta ilman soivan kuvan apua kuuluvat myös arvioinnin kohteisiin, samoin oppilaan nuottikuvasta tekemien havaintojen määrä ja laatu. (NS)
2. Soittoa ja musiikin perusteita integroituna suorituksessa
Oppilaan tehtävänä on selvittää uutta nuottikuvaa omaa soitintaan tai esimerkiksi laattasoittimia apuna käyttäen ja esittää havaintojaan sekä suullisesti että soittamalla. Paikalla ovat oppilaan lisäksi musiikin perusteiden opettaja sekä oppilaan instrumenttiopettaja. Selvitettävä nuottikuva on oppilaan omalle soittimelle kirjoitettu ja sen tasoista, mitä hänen voisi ajatella pystyvän soittamaan ilman varsinaista harjoittelua tyydyttävästi. Tehtävä voi olla osa instrumenttitasosuoritusta.
Nuottikuvaa puretaan soitto- ja musiikin perusteiden tunneilta tutuilla tavoilla ja etukäteen sovittuja aiheita käsitellen. Aiheina voivat olla nuottikuvan esitysmerkinnät ja sanasto, musiikin muoto, rytmiin ja melodiaan liittyviä asioita. Oppilas kertoo, miten hän nuottikuvaa lähestyy, mitä hän siinä näkee ja millä keinoin hän voisi saada sen soitettua. Suullisen selvityksen apuna hän voi aina käyttää soitinta. Seuraavaksi oppilas voi esimerkiksi lukea rytmiä ja tapailla sopivaa tempoa sekä tehdä nuottiin tarvitsemiaan merkintöjä. Lopulta oppilas soittaa kappaletta yksin ja opettajan tai opettajien kanssa yhdessä.
Koska paikalla on kaksi aikuista ja yksi oppilas, on äärimmäisen tärkeää luoda tilanteeseen oppilaalle turvallinen ilmapiiri ja aitoa vuorovaikutusta tekijöiden kesken. Oppilaan on voitava tuntea, että kaikilla tekijöillä on yhteiset tavoitteet hänen musiikkisuhteensa vahvistamiseksi. Siksi kaikki osapuolet osallistuvat keskusteluun eikä oppilas joudu puhumaan ja soittamaan vain yksin. Tehtävän kiireetön toteutus vaatii aikaa.
Arvioinnin kohteena on tässä tehtävässä ensisijaisesti oppilaan kyky soveltaa oppimiaan tietoja ja taitoja käytäntöön. Välillisesti siinä arvioidaan myös tehdyn työn ja vaivannäön määrää. Havaintojen kautta saadun arviointitiedon lisäksi kysytään oppilaan näkemystä tehtävän onnistumisesta ja mitä hän siitä oppi. Arviointitietoa voidaan käyttää välittömästi palautekeskustelussa sekä oppilaan seuraavien tavoitteiden pohtimiseen. (AV)
3. Lopputyö oppilaan omalta vahvuusalueelta
Perustason tai opistotason opintojen päättymisen kunniaksi jokainen oppilas saa tehdä yhden ison lopputyön itsenäisesti. Oppilas valitsee tuttujen työtapojen ja sovittujen aihepiirien joukosta yhden, jonka parissa hän tuntee parhaiten voivansa ilmaista omia vahvuuksiaan ja musiikillisia kiinnostuksen kohteitaan. Tämän tehtävän ideana on, että suoritustapojen ja arvioinnin painopisteen on oltava oppilaan vahvimmalla alueella. Tämä on paitsi inhimillistä myös viisasta: näin voi kasvaa lisää musiikin erityisasiantuntijoita.
Tehtävän toteutustapa, laajuus ja sisällölliset vaatimukset määritellään yhdessä oppilaan kanssa.
Tehtävä voi olla esimerkiksi
- teosanalyysi
- transkriptio, sovitus tai sävellys
- konsertin järjestäminen
- kirjoitustehtävä
Konsertin järjestäminen toteutuu oppilasryhmän yhteistyönä, jossa kuitenkin vallitsee selkeä työnjako, jolloin se voi osalle olla lopputyö, osalle tehtävä muiden joukossa. Ohjelmisto, esiintyjät ja kokoonpanot täytyy valita, käsiohjelma tehdä ja konserttipaikalla tarvitaan järjestelyjä. Tämä kaikki on musiikin alalla tarvittavaa käytännön työtaitoa. Työhön kuuluvat myös luonnollisesti ohjelmiston henkilökohtainen harjoittaminen ja yhteisharjoitusten koordinoiminen sekä sävellysten ja sovitusten valmistaminen ohjelmiston osaksi. Kirjoitustehtävällä tarkoitetaan tässä tekstiä säveltäjästä, sävellyksestä tai esityksestä. (MJ)
4. Teoriaa suullisesti
Oppilaan tehtävänä on selittää suullisesti, "opettaa" omalle ryhmälleen, miten hän aiheena olevan teoria-asian ymmärtää. Tehtävä voi olla arvioitava ja korvata näin perinteisen kirjallisen suorituksen tai sitä voi käyttää kertaustehtävänä.
Oppilas toteuttaa aiheen esittelyn itsenäisesti, vaikka toki valmisteluun saa opettajalta apua tarvittaessa. Itse esittelyssä opettaja pysyy taustalla. Muu ryhmä sen sijaan voi osallistua aiheen käsittelyyn keskustelemalla aktiivisesti.
Esittely antaa opettajalle ja oppilaalle itselleen paljon tietoa siitä, miten oppilas kokee aiheen parissa tekemänsä työn ja kuinka hän itse asian ymmärtää. Tämä tehtävä antaa hyvät mahdollisuudet vertaisarviointiin sekä materiaalia itsearviointia varten.
Sovellutus: oppilas voi tehdä saman tehtävän opettajan kanssa kahdestaan esimerkiksi tukiopetustunnin yhteydessä. (MA)
5. Analyysiesitelmä
Analyysiesitelmä yhdistää oppilaan yleisen musiikkitiedon, säveltapailun ja musiikin teorian tunneilla oppimia asioita käytännöllisesti ja luonnollisella tavalla. Tehtävä sopii nuorille ja aikuisille oppilaille perustason lopulta alkaen. Esitelmän kestosta ja esiteltävästä teoksesta on syytä sopia oppilaan kanssa etukäteen. Ryhmän jokaisen jäsenen on syytä tiedostaa vastuunsa omasta vuorostaan, jos esitelmä on sovittu kurssiin kuuluvaksi ja sen suorittamisen yhdeksi edellytykseksi.
Oppilas esittelee teoksen tai teoksen osan puhuen ja soivassa muodossa omalle ryhmälleen. Hän voi itse soittaa valitsemaansa musiikkia tai käyttää hankkimaansa tallennetta. Esitelmän aiheita voivat olla oppilaan omien tietojen ja taitojen mukaan esimerkiksi teoksen historiallinen konteksti, tyylipiirteet, kokonaisuus, josta se on osa, muotoon ja harmoniaan liittyvät havainnot, tonaliteetti, teoksessa käytettävät soittimet, soitinnus ja tekstuuri, nuottikuvan ja soivan musiikin vertaaminen toisiinsa.
Oppilas valmistaa esitelmän itsenäisesti, mutta opettaja voi avustaa tiedonhankinnassa neuvomalla, mistä tietoja saa: kirjastojen ja nettilähteiden lisäksi tehtävän teossa on tarkoitus hyödyntää soitonopettajaa, koulua, koulun opettajia ja vaikkapa vanhempia tiedon lähteinä. Oppilas hankkii tietoa keskustelemalla ja kyselemällä, lukemalla tekstejä, kuuntelemalla musiikkia ja tutustumalla nuottikuvaan. Tiedonhankinnasta keskustellaan myös yhteisesti tunnilla ja se on tämän tehtävän toteutuksessa tärkeä arvioinnin kohde.
Tehtävä vaatii oppilaalta perusteellista ja omakohtaista paneutumista aiheeseen: jo kymmenen minuutin esitelmä vaatii moninkertaisen valmisteluajan. (MA)
6. Melodian sanelu korteilla
Melodian kirjoittamistehtävä korteilla ryhmäopetuksessa on kuvattu sivulla Työtapoja. Tässä esitän sen erityisoppilaan nuotintamistehtävänä, jonka toteutetaan opettajan ja oppilaan kesken. Järjestely sopii esimerkiksi oppilaalle, jonka on syystä tai toisesta vaikea nuotintaa kuulemaansa ryhmän yhteisellä tunnilla. Opettajan ja oppilaan omassa tapaamisessa oppilas saa rauhassa osoittaa osaamistaan, ja opettaja saa tarvitsemansa tiedon arviointia varten. Näin tehtävän tekeminen on itsessään suoritus eikä erillistä koetta tarvitse järjestää.
Tehtävän voi toteuttaa kertaluonteisesti tai esimerkiksi 2-3 tapaamisen sarjana. Parhaiten tehtävän toteutus onnistuu, kun oppilas tuntee entuudestaan siinä käytettävät välineet hyvin.
Sanelut voi kirjoittaa ilman avainta ja etumerkintää, jolloin harjoitellaan viivaston suhteellista hallintaa. Jos sanelu on tarkoituksenmukaista osata kirjoittaa tietyssä sävellajissa, voidaan kuitenkin ensin tehdä lämmittelyharjoituksia ilman avainta ja etumerkintää.
Tehtävän kulku
- Lauletaan sävellajin kolmisointu (vaikkei sävellajia nimettäisikään). Oppilas yrittää pitää sen sävelet mielessään, jotta hän voi tukeutua siihen sävelkorkeuksia etsiessään.
- Opettaja laulaa pienen melodiakulun ja oppilas toistaa sen.
- Oppilas pohtii ääneen melodiakulun suuntia ja etäisyyksiä. Laulun aikana oppilas voi piirtää sävelkorkeuksia ja melodian liikkeitä sormella ilmaan sekä etsiä niitä solfapylväästä.
- Opettajan kanssa sovitaan perussävelen tai aloitussävelen paikasta tai sävellajista.
- Oppilas kirjoittaa melodiakulun viivastolle solfakorteilla.
- Nuotinnus tarkistetaan laulamalla sekä solfanimiä että absoluuttisia sävelnimiä käyttäen ja/ tai soittamalla.
Sanelutehtäviä tehdään asteittain vaikeutuvien tehtävien sarjana. Tehtäviä voidaan vaikeuttaa muuttamalla sarjan pituutta, sävelvalikoimaa, hyppyjä, rytmiä jne. kunnes tavoiteltu vaikeustaso on saavutettu.
Välineet: solfapylväs paperilla, viivastokartonki, solfakortit; jos kirjoitetaan sävellajiin myös avainkalvo ja etumerkkikortit. (NS)
7. Kotikirjoitustehtävä
Kotikirjoitustehtäviä voi käyttää sanelutehtävien rinnalla tai tilalla arvioitavina töinä. Ne tarjoavat opettajalle että oppilaalle mahdollisuuden seurata kirjoitustyön etenemisen vaiheita. On myös mukava seurata, kuinka kirjoittamisen taito kasvaa, kun oppilas saa uusien tehtävien myötä rutiinia nuottikirjoitukseensa.
Sopiva tehtävien määrä vaihtelee oppilaiden iän ja taidon myötä. 6-8 tehtävällä pääsee hyvin alkuun. Tehtävät voivat mielellään sisältää mahdollisuuden kirjoittaa niitä yksi- tai useampiäänisenä. Tehtävän voi myös kirjoittaa ensin yksiäänisenä ja sitten keksiä siihen säestäviä ääniä tai vaikkapa bassolinjan ja sointumerkit.
Tehtävä vaatii kykyä työskennellä itsenäisesti. Nuorimpien oppilaiden kanssa työtapaa kannattaa käyttää tunnilla ja ajan kuluessa lisätä itsenäisen työn osuutta työssä. Kirjoitustyön aloittaminen edellyttää, että tehtävän osaa niin hyvin ulkoa, että pystyy laulamaan tai soittamaan sitä kotonakin. On tärkeää, että jokainen oppilas saa kirjoittaa omaa tahtiaan - kaikkien ei ole tarkoitus kirjoittaa välttämättä koko ohjelmistoa eli tehtävässä ei pyritä yhteismitalliseen suoritukseen.
Tehtävän kulku
Opettaja opettaa kotikirjoitustehtävän ohjelmiston oppilaille korvakuulolta. Ohjelmisto esitellään samalla kertaa samassa järjestyksessä ja niitä lauletaan joka tunnilla niin kauan kuin joku oppilaista niitä on kirjoittamassa. Jokainen oppilas valitsee kirjoitettavakseen sen tehtävän, jonka tuntee osaavansa parhaiten.
Kotikirjoitustehtävän ohje oppilaille:
- Tarkista kaikkia työsi vaiheita laulamalla ja soittamalla. Muista tarkistuttaa vaiheet myös opettajallasi.
- Selvitä tahtilaji ja päättele sopiva tahtiosoitus.
- Laske tahtien määrä ja piirrä tyhjät tahdit vihkoosi. Merkitse perussyke pampuloina tahteihin tulevien nuottien alle. Etene tahdeissa perussykepampuloita seuraten, kun laulat tai soitat tehtävää.
- Erottele kokonaisuudesta osia ja merkitse niiden taitteet tyhjiin tahteihin esim. kaaria käyttäen.
- Kirjoita rytmi. Aloita helpoista kuvioista ja täydennä hankalammat myöhemmin.
- Kirjoita rytmiin solfanimet tai absoluuttiset sävelnimet. Kuuntele melodian suuntaa ja sävelten etäisyyksiä toisistaan sekä melodian muodostamia sointukulkuja. Kirjoita ensin helpoimmin tunnistettavat sävelnimet muistiin.
- Kun tämäkin vaihe on tarkistettu, kirjoita tehtävä sovittuun sävellajiin. (NS)
8. Lunttilappu
Oppilas voi käyttää valmistamaansa lunttilappua kirjallisten tehtäviensä apuna. Aiheena voi olla äänenkuljetus, sointumuodot, intervallien laadut tai oikeastaan mikä tahansa harjoitettava asia, jonka piirtäminen lunttilapuksi voi auttaa oppilasta hänen omien töidensä toteutuksessa.
Tunnilla kiertelee aluksi "haamuoppilas", joka tekee kaiken kaistapäisesti. Oppilaat saavat analysoida, mikä haamuoppilaan tekeleissä on pielessä ja kertoa, miten se voidaan tehdä hyvin. Tämän pohjalta kukin oppilas tekee harjoitettavasta asiasta oman lunttilappunsa, jossa hän esittää piirtäen, kirjoittaen ja/ tai viivastoa käyttäen, miten itse asian ymmärtää. Lunttilappu voi toimia osasuorituksena, jonka avulla opettaja ja oppilas näkevät, mitä oppilas jo tietää ja osaa asiasta.
9. Sävellys tai sovitus harmoniaopin lopputyönä
Harmoniaopin lopputyönä oppilas voi valintansa mukaan tehdä sävellyksen tai sovituksen. Molempien töiden pohjalla on paitsi edeltäviä sävellysharjoituksia myös paljon musiikin kuuntelua. Periodin tai aba -muodon hahmottaminen voi myös toimia oppilaan oman sävellyksen tai sovituksen runkona.
SÄVELLYS
Sävellykseen ohjaavan harjoituksen pohjana voi olla esimerkiksi annettu soinnutus, johon oppilaan on tarkoitus keksiä melodia. Ohjeena voi olla, että soinnutuksen bassolinjaa pitää parannella, jolloin käytännössä oppilas voi esimerkiksi elävöittää valtaosin perusmuotoista soinnutusta lisäämällä siihen sointukäännöksiä. Lähtökohtana voi myös olla kolmen soinnun soinnutus, jossa oppilas voi kokeilla korvata subdominantteja toisillaan tai lisätä välidominantteja. Sibelius-Akatemian verkkosivuilta, Aleatorin harmoniamateriaaleista voi katsella lisää ohjeita.
Oman sävellyksen tekoon opettaja ei enää anna erillisiä ohjeita eikä niitä jossain vaiheessa oppilas haluakaan. Opettaja on sävellysvaiheessa enemmän käytännön asioissa apuna. Häneltä saatetaan kysyä apua soitinryhmien käytöstä sävellyksen soitinnuksessa, soitinten äänialoja tms. Jos
oppilas on tyytymätön, opettaja voi auttaa löytämään sellaisenkohdan sävellyksessä, josta käsin ongelmaa pääsee ratkomaan. Tämä tapahtuu oppilaan tarpeesta - usein oppilaat ovat melko kriittisiä kirjoittajia.
Opettaja voi kommentoida työtä nostamalla siitä esiin kiinnostavia ilmiöitä, esimerkiksi harhalopukkeen kiinnostavaa käyttöä tai tyylillisiä seikkoja, kuten kansanmusiikin ja pop-musiikin kekseliästä yhdistämistä.
SOVITUS
Tavoite ja vaatimus sävellykselle on, että oppilas voi lopputyön tekemisessä hyödyntää kurssilla oppimiaan asioita. Vaatimus vaikuttaa sävellyksen tyylin valintaan. Pop-musiikin vaikutus on oppilaiden töissä usein läsnä. Jazzin harrastajat ovat usein tehneet hyviä töitä.
Oppilas suunnittelee sävellyksensä soitinnuksen mieluiten niin, että hän saa sen esittäjät käyttöönsä omasta oppilaitoksestaan, jolloin tuleva esitys on helpompi toteuttaa. Myös opettaa voi ehdottaa harmoniaopin ryhmän sisältä soittajia ryhmän oppilaiden sävellyksiin soittajien taitojen ja sävellyksen vaativuuden huomioon ottaen. Oppilaan on myös mietittävä, miten haastavaa tekstiä kavereille kannattaa kirjoittaa - liian vaikeaa ei soittaja ehkä suostu harjoittelemaan. Kokemusten mukaan oppilaat kirjoittavat usein suunnilleen omaa taitotasoaan vastaavaa tekstiä.
Kokoonpanojen laatimisessa opettaja huolehtii siitä, että kaikki oppilaat pääsevät osallistumaan sävellysten esittämiseen omien resurssiensa mukaan - opettajakin voi osallistua esityksiin soittajana. Sävellyksen voi myös soitintaa niin, ettei itse soita omaa kappalettaan. Joku on halunnut kirjoittaa jopa salanimeä käyttäen ja huomannut sävellyksensä yllättävän hyväksi esityksen kuultuaan!
Töitä kirjoitetaan viikkojen ajan osin tunneilla, osin kotona. Soittajien kanssa neuvotellaan säännöllisesti ja tarkitsetaan, että kirjoitettu teksti on toteutuskelpoista. Kappale harjoitellaa ja esitetään konsertissa. Esitys tallennetaan ja jokainen soittaja saa tallenteesta oman kopion.
Sävellys- tai sovitustyöstä ei anneta numeroarvosanaa erikseen, vaan se sisältyy kurssin suoritukseen ja vaikuttaa osaltaan kurssin kokonaisarviointiin.
Oppilaa valitsee sovitettavakseen kappaleen oman tarpeensa ja kiinnostuksensa mukaan. Monesti laulajat valitsevat kirjoitettavaksi laulun säestysstemmasta helponnetun version itselleen soitettavaksi. Oppilas voi sovittaa kappaleen opistossa toimivan yhtyeensä käyttöön. Sovituksen tekeminen voi luoda pohjaa myös uuden kokoonpanon perustamiselle. Erikoistenkin soitinkokoonpanojen käyttö työssä on mahdollista ja kiinnostavaa kokeilua. Barokkikappaleen sovittaminen kenraalibassomerkinnöistä on mielekäs tehtävä. Kokemuksia on myös mm. Ultra Bra -yhtyeen kappaleen sovittamisesta huilukvartetille sekä videopelimusiikin sovittamisesta kitaristille. (IV)
Arviointiprosessin osat ja vaiheet
Olen alla kuvannut oman tapani hahmottaa kokonaisvaltaisen arvioinnin vaiheita musiikin perusteiden opetuksessa. Kuvan tarkoitus on havainnollistaa lyhyesti arvioinnista käytettävää sanastoa ja siten toimia tämän sivun tekstien tukena.
Arvioinnin perusteilla tarkoitan
- arvoja, joille opettaja tai oppilaitos rakentaa arviointinsa sekä niiden pohjalta määriteltäviä
- tapahtumia, joiden perusteella arviointia on mahdollista toteuttaa
Arvioinnin kohteita on esitetty esimerkein jäljempänä. Arvioinnin ilmentymät, kuten erilaiset esitykset, kirjoitus- ja portfoliotyöt tunneilta, oppimispäiväkirja tai vaikkapa osasuorituksista toimivat arvioinnin apuna yhdessä oppilaan ja opettajan tekemien havaintojen kanssa. Arviointiaineiston käsittelyä kokonaisarvioinnissa kuvaa parhaiten juuri kokonaisuuden katsominen yksityiskohtien sijaan, jolloin arviointia voidaan saadun aineiston perusteella painottaa oppilaan vahvuuksien ja persoonan mukaan. Oppilaita motivoi hyvin mahdollisuus vaikuttaa arvioitavien tehtävien valintaan.
Monet opettajat määrittelevät nykyään yhteisen perustason, jolle kaikkien oppilaiden pitäisi opettajan näkemyksen mukaan kohtuullisella panostuksella päästä. Arvioinnissa voi esimerkiksi huomioida, kuinka oppilas on omilla vahvuusalueillaan päässyt tästä perustasosta edennyt. Erityisoppilaat eivät välttämättä tavoita perustasoa jossakin asiassa, ja heidän kohdallaan on järkevää korostaa oppilaan osallistumista sekä kehittymistä taidoissa omaa polkuaan kulkien ja omassa tahdissaan. Myös suoritustapoja mukautetaan ja valitaan erityisoppilaalle mahdollisimman sopiviksi.
Arviointiaineistoa käsitellään esimerkiksi palautekeskustelussa tai kirjallisen palautteen muodossa. Keskustelussa oppilas voi vaikuttaa arviointiin ja kertoa omia näkemyksiään oppimisestaan ja työnteostaan. Keskustelun on luonnollinen tapa käsitellä arviointiaineistoa yhdessä oppilaan kanssa etenkin, jos sitä ovat edeltäneet tavoite- ja seurantakeskustelut aiemmin vuoden mittaan - tällöin tilaisuus voi olla avoin ja mukava opettajan ja oppilaan tapaaminen. Arviointiaineiston jälkikäsittelyllä tarkoitan katsausta menneeseen opiskelujaksoon, mahdollisten selvitettävien asioiden käsittelyä sekä tulevaisuuden suunnittelua.
Arvioinnin tapoja kokonaisarviointiin
Arvioinnin tapoja kokonaisarvioinnissa voivat olla esimerkiksi
- kirjoitustehtävät
- suullisesti esitettävät tehtävät
- välitön palaute
- osasuoritus
- oppilaan itsearviointi
- tavoite-, seuranta- ja palautekeskustelu
- parisuoritus, ryhmäsuoritus
- esitykset
- portfolio, palautettavat tehtävät
- opettaja-arviointi ja kurssipalaute
Käytännön toteutuksia arvioinnin tavoille
Kirjoitustehtävien ja suullisesti esitettävien tehtävien kuvaukset löytyvät tältä sivulta tai työtapojen kuvauksista ja siksi ne on vain lueteltu alla lyhyesti.
Kirjoitustehtäviä ovat mm.
- tehtävävihon tehtävien tekeminen
- portfolio
- oppimispäiväkirja
- sävellys
- sovitus
- soinnutus
- transkriptio
- kotikirjoitustehtävä
- kirjalliset sävellys-/ säveltäjä-/ konsertti-/ levyesittelyt
Suullisesti esitettäviä tehtäviä ja esityksiä ovat mm.
- esitelmät
- esittelyt
- teorian selittäminen suullisesti
- uuden nuottikuvan purkaminen
- musiikin perusteita ja soittoa yhdistävä nuottikuvan selittämistehtävä
Välitöntä palautetta voi antaa tuntityöstä aivan epämuodollisesti pienten juttuhetkien muodossa jatkuvasti. Palautetta voivat sekä opettaja että oppilaat. Pieni peilaus tehdystä työstä oppilaan kanssa kertoo, kuinka hän on edistynyt taidoissaan ja miten paljon hän on osannut ratkaista tehtävän esiin tuomaa ongelmaa. Jutteluhetkestä opettaja voi tehdä omia muistiinpanojaan arviointiprosessin kartoitusta varten. Hyvään vuorovaikutustilanteeseen tunnilla kuuluu opettajan tai toisten oppilaiden antaman välittömän palautteen rinnalla luontevasti myös oppilaan itsearvioinnin mahdollisuus.
Osasuoritus
Osasuoritukset voivat olla ennalta sovittuja tai aivan epämuodollista arvioitavaa työntekoa tai jotain siltä väliltä. Osasuorituksilla voidaan tarkoittaa intervallien, etumerkintöjen jne. tenttimistä erikseen "osa-alueittain". Kirjallisten tehtävien ohella erilaiset tuntityössä toteutettavat esitykset ja esitelmät sopivat hyvin erikseen arvioitaviksi suorituksiksi. Periaatteessa lähes mitä tahansa työtapaa voi käyttää osasuorituksena, jos opettaja kirjaa näkemänsä ja kuulemansa arviointitiedon saamista.
Osasuoritukset voivat tällöin tarkoittaa, että oppilaalla on tilaisuus osoittaa osaamistaan ja edistymistään kuin ketjuna samojen aiheiden parissa työskennellen, mieluiten eri työtapoja käyttäen useaan kertaan lukuvuoden kuluessa. Jatkuvan arvioinnin ja osasuorituksen raja on näin tarkasteltuna hämärä. Kurssin alussa opettajan on varmastikin oikeudenmukaista kertoa oppilaille, että tehtävien tekemistä arvioidaan. Opettaja harkitsee, milloin ja miten arviointiaiheeseen palataan - työn aikana oppilaiden olisi joka tapauksessa tärkeää saada keskittyä sen tekemiseen eikä ajatukseen siitä, että työ onkin arvioinnin kohteena.
Jo ison kirjallisen kokeen tasoittaminen 10-15 palautettavaksi tuntitehtäväksi keventää oppilaan kuormaa ja stressiä huomattavasti eikä lopulta lisää opettajan kokonaistyötä juurikaan. Paperia opettajalle kasaantuu hiukan enemmän, mutta toisaalta hän saa arviointitietoa tasaisesti ja ajoissa ja kunkin oppilaan prosessin seuraaminen helpottuu huomattavasti. Myös opettajan itse laatima tai muu tehtävävihko voidaan kerätä pari kertaa vuodessa arvioitavaksi kirjallisen kokeen sijaan.
Osasuorituksien yhteydessä voidaan käyttää "opintopassia" tai muuta, johon oppilas saa tarran tai leiman, kun hän ja opettaja ovat yhtä mieltä sovitun asian riittävästä hallinnasta. Varsinkin pienempien oppilaiden kohdalla tällaisten pienten etappien tavoitteleminen on mielekästä ja palkitsevaa. Riittävän isoon opintopassiin ehtii vuodessa saada monta tarraa! Hyvin hauska on Kevätkori, http://www2.siba.fi/aleatori/index.php?id=92&la=fi, johon pikkuoppilaat saavat keräillä osaamiaan perustason 1 asioita.
Osasuoritukset ovat helppo tapa eriyttää opetusta. Oppilaiden voi antaa tehdä osasuorituksia heidän omien tavoitteidensa ja edistymisvauhtinsa mukaisesti. Erityisoppilaat voivat tarvittaessa tehdä osasuorituksia tukitunnilla tai muun henkilökohtaisen tapaamisen yhteydessä.
Itsearvioinnin ja siihen ohjaamisen välineenä voi käyttää oppimispäiväkirjaa, johon oppilas voi kirjata omia ajatuksiaan erilaisten tehtävien tekemisestä ja toteutumisesta. Oppimispäiväkirja voi olla tehtäväkohtainen tai koko kurssin/ opiskeluvuoden kestävä projekti.
Oppimispäiväkirjan "käyttöohje" voisi olla vaikkapa seuraavanlainen (MA):
- kerro aluksi lähtöarvio: millaisiksi arvioit taitosi nyt, mitä odotat kurssilta saavasi jne.
- kirjaa työn tekemistä: pvm, klo, käytetty aika, työn aihe, saitko työstä jotain irti; mitä? Minkälainen oppija olen? esim.
- milloin olen vireä
- millä aisteilla omaksun asioita parhaiten
- miten pitkään minun on mielekästä tehdä työtä yhdellä kertaa
- Mikä työssäni on myönteistä?
- Mihin minun pitäisi vielä paneutua?
- Kirjoita miten haluat, muoto on vapaa!
Itsearviointia voi pyytää myös lyhyesti kirjallisena kurssin päätteeksi tai suullisesti keskusteluissa.
Tavoite-, seuranta- ja palautekeskustelu
Ryhmä- ja kurssikohtaiset perustavoitteet selvitetään koko ryhmän kanssa. Tässä käsitellään ennen kaikkea oppilaan omaa prosessia, henkilökohtaisten tavoitteiden asettamista ja seurantaa tästä yhteisestä perustasosta eteenpäin. Henkilökohtaisten tavoitteiden avulla on helpompi eriyttää opetusta oppilaan oman persoonallisuuden, instrumentin, harrastuneisuuden, kiinnostuksen, vahvuuksien ja mahdollisten oppimiseen liittyvien vaikeuksien mukaan. Tavoitteet eivät koske vain opeteltavan sisällön määrää vaan myös laatua ja ennen kaikkea sopivimpien työtapojen valintaa.
Henkilökohtainen tavoitekeskustelu voidaan pitää vasta, kun lukuvuosi on niin pitkällä, että oppilas kykenee hahmottamaan kurssin kokonaisuutena. Jos tarkasteltava kurssikokonaisuus kestää lukuvuoden ajan, sopiva aika tavoitekeskusteluun lienee lokakuussa tai ennen vuodenvaihdetta. Tavoitteet asetetaan yhdessä opettajan kanssa ja kirjataan.
Seurantakeskusteluja voidaan pitää erikseen tarvittaessa tai tavoitteiden saavuttamisesta voidaan keskustella lyhyesti työn tekemisen yhteydessä. Opettajan käsissä on puuttua asiaan, jos oppilas ei hoida töitään sovitulla tavalla tai jos oppilas tuntuu tarvitsevan ohjausta, mutta ei jostain syystä osaa pyytää apua.
Palautekeskustelussa oppilas ja opettaja analysoivat tehtyä työtä kokonaisena prosessina, vaikka myös yksittäisistä tehdyistä töistä keskustellaan. Opettajalla on vastuu myös mahdollisten epäonnistumisen tunteiden jälkihoidosta - keskustelun voi tarvittaessa ottaa uusiksi myöhemmin. Palautekeskustelu on eräänlainen ryhmän, oppilaan ja opettajan yhteisen matkan analyysi. Siihen sisältyy myös katsaus tulevaan: mitä oppilaan musiikkiopinnoissa tapahtuu seuraavaksi?
Keskustelujen ketjuun kuuluu oppilaan oman työn seuranta. Hyviä välineitä ovat oppimispäiväkirja ja kansio tai portfolio, johon oppilas kerää tehdyn työn dokumentteja. Keskustelun ovat osa jatkuvaa ja kokonaisarviointia. Niihin on luontevaa sisällyttää oppilaan itsearviointia ja kurssipalautetta.
Parisuoritus, ryhmäsuoritus
Koska monet sivustolla esitetyt tehtävät edellyttävät koko ryhmän keskinäistä tai pienryhmässä työskentelyä, niihin on luontevaa sisällyttää arviointia. Jatkuvan arvioinnin lisäksi pareittain tai ryhmissä voidaan järjestää tarvittaessa arviointitiedon saamiseksi erilaisia esittäviä tehtäviä, kuten
- stemmalaulutehtävä, jonka oppilaat valmistavat ryhmässä itsenäisesti
- tunneilla valmistetun ohjelmiston esittäminen stemmoissa
- esitelmä
- esityksen järjestäminen
- työpajatyöskentelyn tulosten esitteleminen muulle ryhmälle
Portfolio, palautettavat tehtävät
Portfolioon tai arkisesti kansioon oppilas voi kerätä kaikki kirjalliset dokumentit tekemästään työstä. Kansioon voi kerätä hyvin monenlaisten työtapojen dokumentointia, kuten esimerkiksi
- transkriptioita
- sovituksia
- soinnutustehtäviä
- konserttiohjelmia konserteista tai muista esityksistä, joihin oppilas on osallistunut tai joita hän ollut järjestämässä
- esitelmiä
- konserttien, esitysten ja esitelmien tallenteita
- kirjallisia osasuorituksia
- palautettavia tehtäviä
- opintopassi
- muita dokumentteja tuntityöskentelystä
- oppilaan itsearviointia
- kurssipalautetta ja opettaja-arviointia
Portfolio on hyvä työväline seuranta- ja palautekeskusteluissa oppilaan kanssa ja siitä on konkreettista apua itsearviointiin ohjaamisessa. Kansioon kerääntyy vuoden työ ja siitä on mukava katsoa, mitä kaikkea on vuoden aikana saanut aikaan!
Opettaja-arviointi ja kurssipalaute
Oppilaita voi kannustaa antamaan välitöntä palautetta esimerkiksi tunnilla käytettävästä työtavasta sekä siinä käytettävistä välineistä jo työn aikana. Palaute voi auttaa opettajaa kehittämään työtapaa.
Palautetta opetuksesta ja kurssista voi pyytää myös kurssin päätteeksi. Kirjallinen, nimettömänä annettava opettaja- ja kurssipalaute voidaan yhdistää itsearviointiin tai pyytää erikseen. Palautetta voi pyytää käytetyistä työtavoista, ohjelmistosta, kurssin sisällöstä tai mistä tahansa, mistä oppilas haluaa palautetta antaa. Täsmälliset kysymykset helpottavat palautteen antamista. Etenkin nuorimpien oppilaiden voi olla helpompi antaa suullista palautetta vaikkapa koko ryhmän keskusteluringissä.
Oppilaiden palaute on kokemusten mukaan rehellistä ja sisältää usein perusteltuja toivomuksia ja hyviä ehdotuksia. Etenkin vanhemmat oppilaat analysoivat hyvin havaintojaan. Palaute voi olla joskus yllättävääkin. Oppilaan näkökulma opetuksen kehittämiseen on ainutlaatuisen arvokas.
Arvioinnin kohteita
Toiminnallisiin työtapoihin sopivia arvioinnin kohteita voivat olla mm.
- tehtävän musiikillinen kokonaisuus
- työnteko, yrittäminen, aktiivisuus, asenne työhön, kiinnostus, halu oppia
- vastuun kantaminen yhteisistä ja omista töistä, ryhmätyöskentelytaidot
- oppimisprosessi
- oppilaan omien tavoitteiden saavuttaminen
- tehdyn työn toteutuskelpoisuus: esim. sovituksen musiikillinen toimivuus, nuottikirjoituksen luettavuus
- kyky soveltaa tietoja ja taitoja, ongelmanratkaisukyky
- tiedon hankkiminen, kiinnostus, uteliaisuus, lähdekriittisyys
- erityisten musiikillisten kiinnostuksen kohteiden osoitukset
